Siitä onkin hetki ku viimeks tänne kirjotin..
Mulla yksinkertasesti loppu hetkeksi into tähän hommaan ja muuteskin tuntu niin vaikeelta päivittää tätä Iphonella. Mulla kun ei oo nettiä kotona tällä hetkellä niin en pysty koneeltakaan kirjottelemaan. Yritän nyt vähän ottaa kiinni täällä tapahtunutta niin saadaan kaikki kärryille mitä mulle on täällä sattunut ja tapahtunut!
Alotetaan vaikka siitä, että mulla on enää n.24päivää kun lennän takasin kotiin.. En voi uskoa, että tää aika meni näin hiton nopeesti. Siitä on koht 7kk ku tulin tänne? Ei tosissaan tunnu siltä.
Varsinaista koti-ikävää mulla ei oo. Ikävä vaan mun perhettä ja läheisimpiä ystäviä.
Seuraava iso aihe joka mua tällä hetkellä koskettaa on mun poikaystävä täällä.
Tiedän, että jotku jo jotka tästä tietää siellä, varmaan miettii et "en ois ikinä uskonu jassusta!" Ei se mitään, en ois minäkään. Turkkilainen poikaystävä ei oo ikinä kuulunut mun suunnitelmiin ja en haluais vieläkään itelleni myöntää, mut onhan tää nyt hiton omituista. Mulla on aina ollut niin jyrkät mielipiteet tän maan miehiin. Varsinkin näin oppaan näkökulmasta se miten täällä miehet kohtelee naissukupuolta on aivan järkyttävää välillä, etten koskaan halunnut nähdä itseäni turkkilais ukon käsipuolessa. Mun näkemys tän maan äijiin on itseasiassa ollut niin jyrkkä ja ahdasmielinen, että en itekkään ymmärrä miten oon siinä onnistunut näin puoliksi turkkilaisena. No homman nimi on kummiskin nyt se, että menin ihastumaan turrkilaiseen ja mulla ei oo tietoakaan mihin tää tarina loppuu. Se miten se sai alkunsa on hyvinkin tuoreessa muistissa..
Olin syömässä mun kollegoiden kanssa ja mulla oli vielä töitä samalle illalle. Eli ruokailu oli erittäin pikaista kyseisessä ravintolassa, jota meidän yritys suosittelee vieraille. Ruoka on aina erittäin hyvää samoin palvelu. Meidän pöytää tarjoili jatkuvasti komea nuori sinisilmänen mies ja meidän tiimistä olin kuullut parin sanoneen, että hän on kyseisen paikan komein työntekijä. Tämähän ei varsinaisesti mua kiinnostanut, enkä ollut häneen ihmeemmin huomiota kiinnittänyt.
Ruoat oli syöty ja juorut juoruttu kun älysin katsoa kelloa ja huomasin, että oon jo melkeen myöhässä. Laskut maksettiin pikapikaa ja meikä melkeen juoksi siinä taksille, kun joku tarraa mua olkapäästä. Käännyin tietenkin häkeltyneenä ja siinähän se seisoi. Sama hemmo joka oli meitä sen illan tarjoillut seiso mun edessä ja yritti epätoivosesti sönkkää jotain. En kuullut mitä se sanoi, koska mulla oli ajatukset ainoastaan siinä että kohta myöhästyn töistä. Ei tarvinnut edes pyytää toistamaan kun se jo kysyikin "lähde mun kans ulos joku päivä?" Katoin kulmat kurtussa ja se kysyi uudelleen "siis halusitko lähtee mun kans ulos joku päivä?" Sanoin etten tiedä, koska mulla on todella kiire töihin ja ilmotin et otan suhun yhteyttä. En tiedä miten koska ees tienny sen nimeä mut näin lupasin. Menin sit töihi takas ja illalla kaikki ilmotti et on lähössä ulos Sideen. Mulla pyöri illallistapahtumat päässä, koska aikaisemmin ulos pyytäneet äijät on ollu nii varmoja itestään mut tää ujosteli oikee olan takaa enkä ymmärtäny sitä.
Ilalla me sit lähettii ulos kavereiden kans. Pari tuntia mä kerkesin siinä juhlia kun älysin hävittäneeni kaikki mun kaverit. En siis tiennyt mihin ne oli mennt ja Sidessä on pari mahdollista clubia mihin ne ois voinu lähteä ja mä fiksuna päätin sit jäädä seisomaan risteykseen, josta pääsee jokaseen baariin. Aattelin et jos mä nyt täs seison ni törmään niihin. Ja kyseisessä risteyksessä on ravintola jossa me oltiin syöty aikasemmin tänään. Eräs tarjoilia tuttu sieltä sitten piti mulle seuraa kun oottelin kamuja ja kerroin että joku sinisilmänen teiltä yritti mua aikasemmin pyytää ulos. Tää tuttu sit päätti soittaa sinisilmälle ja kertoa et mä oon takasin siellä mut se ei vastannu puhelimeen. Aattelin et ehkä ihan hyvä niin. Lähin sit ostamaan kioskilta tupakkaa kun tää sinisilmänen mies kävelee mua vastaan ja kysyy miksi mä oon täällä näin myöhään yksin? Kerroin et hävitin mun kaverit ja odottelin niitä tossa risteyksessä. Hän esittäyty siinä mulle M:ksi ja sanoi, että voi auttaa mua etsimään kaverit. Jonkin ajan etsimisen jälkeen kamut löyty ja minä ja M eksyttiin juttelemaan rannalle. Siellä me istuttiin aamu 6 ja mulla oli töitä 8. Ei ehkä paras veto mut voin sanoa et tää ihminen muutti sen keskustelu tuokion jälkeen mun ajatusmaailman ja näkökulman..
Kukaan ei oo koskaan kääntänyt mun näkökulmaa niin jyrkästä kuin mitä se mulla oli.
Alettiin sit hengailee uuseemmin ja sain selville et M opiskelee Antalyassa arkkitehtuuria ja se on yksi Turkin arvostetuimmista ammateista. Ollaan nyt pyöritty täs yhdes n. 4kk. Olin M:n luona viikon lomalla ja se oli paras loma tähän mennessä Turkissa mitä mulla on ollut. Shoppailtua tuli sen verran, että mun matkalaukku ei todellakaan mene kiinni vaikka oon heivannu vanhoi vaatteita menee..
Tosiaan enää alle kk kun saavun Suomeen, mut sitä ennen yritän nauttia tästä mitä mulla on täällä.
