7 days

Viikko aikaa lähtöön! Jännittää törkeesti, mutta fiilikset vielä hyvät. Välillä vähän masentaa ajatella, että koko kesä ilman kavereita ja niitä festareita ja tapahtumia mitä radiossakin koko ajan mainostetaan. Ei tässä itku auta... Kyllä se nyt vaan on viimeistään otettava itseään niskasta kiinni ja näyttää, että kyllä mä tähän pystyn!

Tänään on ollut tiedossa Hulluja Päiviä ja ostoksia Turkkia varten. Ensi viikolla pitää vielä ostella kaikkea tärkeää ennen lähtöä. Laukku on pakkaamatta ja asioita paljon hoidettavana. Ainiin ja saan ajokorttinikin takaisin 1.5! Sentään jotain positiivista tiedossa!

Odotan jo innolla nähdä millaisia ihmisiä tulevat kolleegani ovat! Tällä hetkellä ne joihin jotenkin olen jo tutustunut vaikuttavat mukavilta ja avoimilta ihmisiltä niinkuin mäkin. En varmaan panikoisi tälleen, jos olisin joskus elänyt omillani, mutta viimeiset 19 vuotta vanhempien leivissä eläneenä voin sanoa, että tällä hetkellä on hiukan hätääntynyt olo.. Onneksi ympärilläni on Turkissa minua vanhempia ihmisiä joilta voi sitten kysyä neuvoja, jos tarve vaatii. Pääsääntöisesti yritän oppia elämään itsenäisesti ja ehkä sitten kun tulen takaisin Suomeen voisin jopa muuttaa omilleni (vaikka pelkäänkin kaikkea mahollista kuten ötököitä, pimeää, murtovarkaita, yksin olemista...).

Nyt mä lähden kaivamaan noita matkalaukkuja tuolta meidän varastosta ja sunnittelemaan alustavasti mitä kaikkea täältä lähtee mun mukaani!