Täällä Turkissa ollessani oon ymmärtänyt paljon asioita ja niiden todellisia merkityksiä. Niinku esimerkiksi ystävyys. Oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin työni kautta ja oon ymmärtäny miten erinlaisia ihmiset oikeesti voi olla. Tottakai olen aikasemminkin tutustunut ihmisiin, koulussa ja harrastuksissa, mutta melkeempä aina meillä on ollut jotain pientä yhteistä. Täällä ihmiset ovat kotoisin eri maasta ja jokaisella on erinlaisia tottumuksia ja tapoja. Näiden ihmisten kanssa joutuu olemaan niin tiiviisti heti alusta alkaen. En voi vieläkään sanoa, että tunnen jokaisen todella hyvin. Vaikkakin joudut tutustumaan todella nopeasti ihmisiin lyhyessä ajassa. Pidän työkavereistani, mutta suurinosa heistä ei vastaa persoonallisuudeltaan ystäviäni Suomessa. Enkä tarkoita, ettenkö voisi olla kavereita ihmisten kanssa, jotka eivät ole niinkuin ystäväni. Ymmärrän kuitenkin nyt millä perusteella ne parhaimmat ja tärkeimmät ystävät vuosi vuodelta tulevat mukana.
Ikävöin Suomessa kavereitani. Erityisesti kahta parastaystävääni, joita ilman en pystyisi edes kuvitella eläväni. Olen ensi kertaa näin kauan pois Suomesta ja nyt vasta alkaa todellakin ymmärtämään ja arvostamaan sitä mitä mulla siellä kotona on. Ei vaan pelkästään se ihanan pehmeä oma sänky ja suihku joka toimii moitteettomasti vaan ne ystävät, joita kaipaan joka ikinen päivä. Ikävöin tietenkin paljon muutakin niinkuin esimerkiksi perhettäni. Perheeni täällä kävikin jo kesän alussa moikkaamassa mua, mutta ystävät nään vasta kun seuraavan kerran tulen kotiin. Siihen on vielä jonkin verran aikaa, mutta kyllä sen ajan kestää. Mulla on niin paljon kerrottavaa, mutta ei se ole yhtään sama asia kirjotella tietokoneen välityksellä kuin kertoa kasvotusten. Ikävöin varsinkin sitä ystävissäni, jotka ovat maailman parhaita kuuntelemaan ja aina valmiina auttamaan, jos on tarvis. Semmosia ystäviä on nykyään vaikea löytää ja olen todella kiitollinen siitä, että olen löytänyt nämä tietyt ihmiset elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti