Kotiin!

Tänään me saatiin siis lentoliput kotiin, minä ja Vilma lennettään yhdessä jälleen! Ihana ettei tarvitse yksin lentää. Muutenkin se päivä tulee olemaan varmaan kyyneliä täynnä niin ei tarvii yksin vollottaa! Koti-ikävä iski vieläkin pahemmin, mut niin se ikävä alkoi olla tännekkin vaikka en oo ees vielä kerenny lähteä. Takasin voi aina onneksi tulla.

Matkalaukku oli jo tullessa niin täynnä etten tiedä miten mä tuon noi täältä ostamat vaatteet Suomeen ja ekstra kiloistakaan ei vielä oo tietoa. Toivottavasti saamme tuoda koska niitä todellakin riittää. 

Kävimpä eilen ottamassa elämäni ensimmäisen tatskanikin ja otin sen kylkeen suoraan tohon luiden päälle. Mua varoteltiin kivusta et se on pahin paikka ottaa tatointi. Muahan ei luontaisesti kiinnostanut muiden mielipiteet vaikka kuset housussa siihe tatointi penkkiin istuinki. Pelotti iha perkeleesti ja kipu oli kun suoraa helvetistä! Ihan niinku oltiin sanottu. Tunnin siinä tuskassa elin, mutta tatskan ollessa valmis ja sitä pelistä katsellessani tuli väkisinki kyyneleet silmiin. Siinä kiitollisuuden ja onnellisuuden kyyneliä vierittäessäni päätin et oli viho viimene tatska mulle. Täl tatuoinnilla on iso merkitys mulle ja sen on piirtäny mun todella lahjakas ja hyvä kaverini Petra! Joten iso kiitos kuuluu Petralle ja tietenkin tälle tatuoijalle :)

Nyt mä alan henkisesti valmistautua tähän kotiin lähtöön. En varmastikkaan postaa enää ennen lähtöä, koska on niin paljon kaikkea tekemistä et aikaa ei riitä millään istua hetkeksi ja kirjotella tän jälkeen. Kirjottelen sitten kotoota kuinka ikävä mulla on takasin ja mitä kaikkea loppujen lopuks täällä tulikaan tehtyä! :)